Singapore- Helsinki

Tiistaina istuin 20 tuntia lentokoneissa, jotka eivät vieneet uuteen maahan tai uuteen kaupunkiin, ei uuteen kulttuuriin, eikä uusien ihmisten luo, vaan KOTIIN. Ilmeisesti oli aikakin, sillä olen tässä kaksi päivää yrittänyt saada päähäni, miltä näyttää 20 euron seteli?! Puolityhjillä lennoilla oli kyllä lähes ilo matkustaa; jokaiselle matkustajalle oli tarjolla noin neljä istumapaikkaa. Paljon on muitakin asioita opeteltavana valuutan lisäksi; neljään kuukauteen en ole pessyt itse pyykkejäni, tehnyt itse ruokaa, vaihtanut itse lakanoita tai siivonnut itse. Onneksi vielä on aikaa muutaman viikon joululoman verran syödä mummon ja äitin ruokia ja totutella ajatukseen itse itsensä elättämisestä :)

Syyskuun alussa matkaan lähtiessäni olin varma, että neljän kuukauden jälkeen tulisin olemaan aivan poikki reppu- elämään, mutta nyt on kyllä todettava, että väärässä olin. Vaikka aika ajoin melko kovallakin sykkeellä paikasta toiseen reissasin, en myönnä olevani väsynyt aikaerorasitusta lukuun ottamatta. Kotiin paluu oli siltikin ihanaa. Erityisesti, kun vastassa oli valkoinen Suomi, sirkus- aakkosia, ruisleipää, maitoa, sauna, Emmi sekä Eka. 

Kyllähän tämä kaikki kylmiä väreitä neljän kuukauden jälkeen aiheuttaa. Pääsee kävelemään oman lintukodon kaduille, missä kukaan ei tuijota enkä ole yhtään erityinen! Eräs reissu-tuttavuus tosin totesi, että sinä olet Tanja aika ruskea; ihmiset saattavat käyttäytyä rasistisesti sinua kohtaan Suomessa. Saa nähdä, huutavako itä- Helsingin juopot metrossa, että mene mulatti sinne mistä olet tullutkin, äläkä siipeile täällä meidän verorahoilla!

Neljään kuukauteen mahtui kahdeksan uutta maata, 13 lentoa, 18 lauttamatkaa, lukemattomia loputtoman tuntuisia bussimatkoja, kymmeniä uusia ystäviä, yhtä monta "turvallista loppumatkaa"- erohalausta sekä kaikki tunteet ilosta ja riemusta itkuun ja ahdistukseen. Vähällä rahalla reppu selässä matkustaminen on paljon myös mukavuusalueen ulkopuolella sinnittelyä, eikä ihan pelkkää perinteistä lomailua. Aika monta kertaa ajattelin, että päästäisin itseni niin paljon helpommalla olemalla tällä hetkellä ihan vaan töissä ja siinä turvallisessa oravanpyörässä. Niin monta kertaa pelkäsin kuollakseni bussi-, lautta- ja junamatkoilla, ettei vr:n myöhästyvistä junista tee hetkeen mieli valittaa. Heräsin viime yönä Finnairin koneesta sanoihin "Ladies and Gentlemen, welcome to Helsinki!" ja ajattelin, että perkele! Kaikista koitoksista taidettiin selvitä! 

Järjesteltäviä asioita asumisen, uuden koulun, uuden työn ja kaiken muun osalta on niin paljon, ettei aivokapasiteetti millään riitä vielä käsittelemään näitä avoimia kysymyksiä, ensin joululomalle! Tämän hetkiset ongelmat liittyvät siihen, että ulkona on puoli metriä lunta ja repussa vain sandaaleita?! Nyt kuuntelen jetlageissa joululauluja ja yritän haalia kasaan tarpeeksi vaatteita päästäkseni lääkärin vastaanotolle toivottavasti kuulemaan, että lavantauti on poistunut elimistöstäsi Tanja! 

Vaikka blogin perimmäinen tarkoitus oli läheisten mielenterveyden säilyttäminen, onhan tämä totta puhuen näytellyt suurta roolia myös oman mielenterveyden säilyttämisessä. Kiitos teille matkaseuralaiset, nauttikaa Joulusta, kavereista ja suomalaisesta puhtaasta ruuasta :) 

With Love, Tanja