Yogyakarta

Epäilyksistä huolimatta Yogyakarta on osoittautunut hyvin viihtyisäksi kaupungiksi. Ruotsalainen poika Pangandaranissa sanoi, että kaupunki on iso, muttei tunnu siltä ja oli aivan täysin oikeassa. Kaupungissa on miljoonia asukkaita, mutta silti keskusta on rauhallinen eikä liikennekaaoksesta ole tietoakaan. Hostellin (jonka sisäpihalta löytyy huge bonus; uima-allas!) hyvän sijainnin ansiosta pääkadulle, mistä löytää kaiken tarvittavan, on kävelymatka ja se jos mikä helpottaa kaupunkielämää. Rattoisat kolme päivää siis Yogyassa! Jes! Indonesiassa on myös hyviä kaupunkeja!

Lauantaina kävin ihmettelemässä auringonnousua Merapi tulivuoren juurella. Merapi on Indonesian aktiivisin tulivuori ja purkautuu säännöllisesti, viimeksi tasan kaksi vuotta sitten.  Tulivuoren juurella sijaitsevasta kylästä jatkoin matkaa korkeammalle paikallisen kawasaki- kuskin kyydissä; ihan kävi aamujumpasta mopon kyydissä pysyminen vuoren rinteillä. Teistä, tai edes poluista ei ollut tietoakaan. Tuon reitin ajamiseen ei itselleni olisi varmaan päivä riittänyt…  Paikallinen mies näytti mm. entisen kotinsa ja lapsiensa koulun rauniot, jotka molemmat tuhoutuivat täysin vuoden 2010 purkauksessa. Yhden talon raunioihin oli kasattu esineitä, joita kylästä löytyi Merapin edellisen purkauksen jälkeen; esimerkiksi lasipullot eivät särkyneet, vaan sulivat. Sulaneita esineitä katsellessa se tosiasia iski tajuntaan, että ihmiset ja eläimet ovat kuolleet kuuman laavan polttavan tuhkan alle… Mahtaakohan olla hirveämpää tapaa kuolla? Uusia taloja ei ole rakennettu enää samoille korkeuksille, mutta vuoren rinteelle joka tapauksessa siten, että koko kylä on jälleen evakuoitava seuraavan purkauksen sattuessa. Ai miksikö ihmiset silti haluavat asua Merapin juurella? No hei, koska siellä asuu hyviä henkiä ja tulivuoren saa kyllä pysymään rauhallisena sopivilla lahjuksilla ja uhrauksilla... Ilmeisesti eivät ole lahjukset miellyttäneet henkiä; vuodesta 1548 tähän päivään Merapi on purkautunut n. 70 kertaa.

En todellakaan lähde mopon kyytiin, joka ei mätsää vaatteisiin!

Kiinnostun aina enemmän luonnon omista ihmeellisyyksistä, kuin ihmisen rakentamista temppeleistä tai palatseista. Kävin kuitenkin iltapäivällä katsomassa Kraton- palatsikompleksia, joka on kaupungin suurin nähtävyys. Ihmiset ympäri Indonesiaa tulevat ihmettelemään Kratonia isoina turistiryhminä, joiden sadat bussit näyttivät odottavan retkeläisiään parkkipaikalla. Itselleni paikka oli (kuten osasin odottaakin) aitaus, jonka sisällä oli paljon rakennuksia SEKÄ indonesialaisia ihmisiä, arvatenkin pienemmistä kylistä, jotka juoksivat perässäni pyytäen saada ottaa valokuvia! Tytöt sekä pojat, miehet sekä naiset. Apua! Miksi? Ladatkaa netistä vaaleaihoisen ihmisen kuva!? Istahdin hetkeksi katsomaan spektaakkelimaista musiikkiesitystä (alueella asuvat ihmiset soittivat hidastempoista musiikkia ja yksi miehistä joikasi mikrofoniin), kun eräs huivipäinen paikallinen nainen istahti viereeni, toi posken vasten poskea ja otti valokuvan nokialaisella kännykällään. Sen enempiä lupaa kyselemättä! Hän jäi istumaan viereeni ja näin sivusilmällä kun hän räpsi lisää kuvia minusta. Oli kyllä sen verran kivikautinen kännykkä, että epäilemättä olivat melko rakeisia otoksia. Puoli tuntia näiden paikallisten turistilaumojen keskellä riitti minulle.

Aamulla kohti seuraavaa kukkulaa, Mount Bromoa!