Pangandaran- Yogyakarta

Tiistaina viimeinkin päädyin kaupunkiin, jossa ilmaa pystyi hengittämään ilman filtteriä, tien yli pääsi odottamatta kymmentä minuuttia ja ihmiset olivat kiireettömiä ja ystävällisiä.  Majapaikassa oli muitakin reppureissaajia ja ilmapiiri oli kuin olisi toiseen kotiin tullut; tuskin 150 senttinen topakka täti laittoi reissaajille aamupalan, pesi pyykit ja kutsui jokaista omalla nimellään kuin omia lapsiaan. Guesthouse ei turhaan ollut Lonely Planetin Top Choice.

Pangandaran

Pangandaranissa on paljon rantaviivaa, mutta rannat eivät ole kovinkaan hyvin hoidettuja ja paikka on enemmän paikallisten kuin turistien suosiossa. Kuolleiden kalojen väliin ei tehnyt mieli pyyhettä leväyttää ja käydä auringon ottoon. Keskiviikkona kävin kaupungin, tai ennemminkin kylän, ulkopuolella maaseudulla. Riisipeltojen välissä on ihania pieniä kyläyhteisöjä, joissa ei paljon päivän politiikka mieltä paina. Poikkeuksetta näissä pienissä kylissä ihmiset ovat todella tyytyväisen näköisiä ja vilpittömiä. Näiden ihmisten touhuja katsellessa voi hyvin allekirjoittaa väittämän, ettei se ole raha ja materia, joka onnen tuo. Hektisestä oravanpyörästä ei näissä kylissä kärsitä; päivän tavoitteena on kiivetä kookospähkinät ja papaijat puista ja pitää asukkaat leivässä.

Vuonna 2006 tsunami huuhtaisi Pangandarin alleen ja rantaviiva on vieläkin täynnä talojen raunioita. Sen verran hyökyaallosta otettiin opiksi, ettei taloja ole enää rakennettu ihan kiinni rantaan ja evakuointi-suunnasta ilmoittavia kylttejä on katujen varrella sadan metrin välein. 

Ilmankos ei ollut rannalla tungosta.

Torstaina neljän muun reissulaisen kanssa lähdettiin minibussilla ja junalla Yogyakartaan. Junat (niin kun bussitkin) ovat aina tupaten täynnä kaupustelijoita, joten uusien matkustajien on lähes mahdotonta survoutua pysäkeiltä kyytiin, sillä keskikäytävä on kaupustelijoiden valloittama. Eikö se olisi toimivampi systeemi, jos kaupustelijat olisivat pysäkeillä rivissä ja jotain haluavat voisivat käydä heidän kanssaan kauppaa tekemässä?! Suurin osa myy tottakai ruokaa. Kantavat päänsä päällä isoja astioita, joissa makaa lämpimässä seisoneita paistettuja kanoja tai muuta lihaa. Halvalla heiltä kyllä lavantaudin saisi kenellä sitä ei vielä ole : ) Toiset myy muovipusseihin tehtyjä juomia; pinkkejä, neonvihreitä, violetteja. Lisä-aineettomia varmasti! Sitten löytyy kaikenlaisen tavaran myyjiä, jotka kulkevat keskikäytävää pitkin ja heittävät ihmisten syliin tarroja, kampoja, avaimenperiä, soppakauhoja, kirjoja, laukkuja… Hetken päästä he kävelevät samaa reittiä takaisin keräten tavarat takaisin muovipussiinsa, mikäli matkustajat eivät niitä halua ostaa. Eräs mies kauppasi pientä muovista laitetta, jolla on helppo pujottaa lanka neulansilmään. Pitkään seisoi vieressäni ja näytti, kuinka ihanan helposti lanka sujahtaa neulansilmästä. Näytänkö minä tässä rinkka sylissäni tosiaan siltä, että haluan ostaa langanpujotuskoneen? Toiset yrittävät hankkia junassa rahaa erilaisilla palveluksilla, kuten musisoinnilla, laulamisella, roskien keräämisellä jne. Osa ihmisistä ei tee yhtään mitään, kerjäävät vain käsi ojossa vaunusta toiseen. Kerjäämistä harrastavat erityisesti ihmiset, jotka ovat sokeita, kääpiöitä, kehitysvammaisia, liikkuvat kontaten tai ryömien. Muutamilla naisilla oli myös hieman persoonallisempi tapa kerjätä; he jakoivat jokaisen syliin pienen kirjekuoren, jonka päällä oli tekstiä. Luultavasti viestissä kerrottiin, että heillä on kotona kolmekymmentä lasta, mies on jättänyt ja rahaa ei ole ruokaan tai muuta vastaavaa. Hetken päästä he sitten keräsivät kirjekuoret takaisin toivoen, että sisällä on rahaa. Ja näitä elantoansa junassa hankkivia, heitä on paljon. Keskikäytävällä kulkee koko ajan jono eri tyylein rahaa haluavia ihmisiä, koko ajan. Kirsikaksi kakun päälle vähän ennen junan saapumista Yogan asemalle, joku heitti ison kiven junan ikkunasta sisään ja tämä osui porukkamme hollantilaista poikaa takaraivoon... Luojan kiitos ei ketään silmään. 

Jo toista kertaa Indonesiassa voin todeta, että olen saapunut mukavaan kaupunkiin! Eikä ollut sarkasmia tämä  :)