Singapore- Indonesia, Jakarta

Steriili Singapore jäi perjantai-iltana ukkospilvien alle, joita kohti lentopelkoinen kauhukseen joutui Tiger Airwaysin siivin nousemaan… Vastaanotto Indonesian pääkaupungissa, Jakartassa, oli jopa myrskyisämpi kuin jäähyväiset Singaporen kanssa. Pomppien ja rysähdellen salamoivien pilvien läpi Jakartan kaatosateeseen kuitenkin onnistuneesti laskeuduttiin. Koska lento oli Jakartassa vasta seitsemältä illalla, olin varannut majoituksen tuosta Aasian persereiäksi kutsutusta kaupungista jo etukäteen välttääkseni haahuilun miljoonakaupungin pimeillä kaduilla. Sain hostellista tarkat ohjeet millaisen taksin kyytiin lentokentältä olisi turvallista lähteä ja löysinkin oikean taksijonon helposti, sillä se oli ainoa taksifirma, jonka pysäkillä oli jono. Lukuisten muiden taksifirmojen taksit seisoivat parkissa ilman asiakkaita (siihen lienee syynsä), minkä lisäksi lentokentän pihalla parveili miehiä, jotka epämääräistä korttia vilauttamalla ja taksikuskiksi esittäytymällä yrittivät saada ihmisiä kyytiinsä. Yksi sinnikäs ”taksikuski” jankkasi vieressäni kauan, minne olen menossa ja miksi en lähde hänen taksiinsa. Ei kiitos, haluan erityisesti mennä määränpäähän näillä Blue Bird- takseilla. ”I am Blue Bird- driver!” Juu niin olet, pitäisiköhän sinun sitten lähteä ajuun kun tässä on kuitenkin 50 metrin taksijono?

Matkaa lentokentältä majapaikkaan oli 36 kilometriä ja Jakartan jouhevassa liikenteessä se kesti taksilla viisi tuntia. Viisi tuntia. Tiet ovat isoja ja monikaistaisia, mutta autoja on vaan niin jumalattomasti, ettei kukaan pääse eteenpäin. Kävellen olisin varmaan ollut nopeammin perillä. Mielestäni olin kuitenkin melko kärsivällinen, sillä vasta neljän tunnin kohdalla kysyin sen takapenkkiläisten kuuluisimman kysymyksen; joko kohta ollaan perillä? ”Near!”, oli vastaus. Eihän siinä muukaan auttanut kun istua kiltisi kyydissä katsellen kaatosadetta, salamoivaa taivasta, pillit päällä ajavia poliisiautoja ja silmän kantamattomiin jatkuvaa autoletkaa…  Puoli kahdeksalta alkanut taksimatka saatiin onnellisesti päätökseen puoli yhdeltä yöllä. Olin valmis allekirjoittamaan Jakartan Aasian persereiäksi myös omasta puolestani.

Sade ja salamointi jatkui lauantaina, mutta siitä huolimatta oli lähdettävä etsimään lavantautiselle sopivaa ruokaa. Menin lähimpään ostoskeskukseen julkista liikennettä käyttäen, eikä liene tarpeen kertoa kuinka sujuvaa matkanteko paikallisbusseilla on, jos liikkuminen taksillakin on lähes mahdotonta… Ruokaa löysin ja paluumatkalla kävin varaamassa bussilipun ihan minne tahansa. Pienen  pohdinnan jälkeen määränpääksi valikoitui Bandung. Lääkekuuri loppuu sunnuntaina, joten international hospital tuli löytyä uuden kaupungin kartalta. Löytyi.  Varattuani bussilipun käännyin tiskiltä lähteäkseni ulos toimistosta, mutta en voinutkaan avata ovea, sillä lasioven taakse oli ilmestynyt jokeriksi pukeutunut (ja kasvonsa maalannut) henkilö tanssimaan radio kainalossaan? Katsoin takaisin toimiston työntekijöiden suuntaan hämmästyneenä; he nostivat olkapäitään kyllästynyt ”tämmöstä tää on..”- ilme kasvoillaan ja kävivät viemässä jokerille rahaa. Ilmeisesti tämä jokeri virnistelee ja riehuu ikkunoiden takana niin kauan, kunnes hänet maksetaan pois häiritsemästä. Jokeri jatkoi tyytyväisenä matkaa seuraavan ikkunan taakse. No niin, ollaan siis jälleen maassa, jossa mitä tahansa voi tapahtua missä tahansa. Edellisestä ”you’re on candid camera”- fiiliksestä olikin jo aikaa :)