Ja Siem Reap...

Pakko myöntää, että kyllähän tämä kärsivällisyyttä alkaa vaatia... Torstaina kävin kokeilemassa rajojani muutamien tuntien retkellä kelluvassa kylässä. Mielenkiintoinen paikka kyllä. Näin sadekaudella kylässä on seitsemän metriä vettä ja ihmiset kulkee kelluviin kauppoihin, kouluihin ja koripallokentille veneillä. Kuivan kauden saapuessa kelluvat asumukset uitetaan veneiden avulla järvelle, sillä "joki" kuivuu ihan autotieksi ja seitsemän metriä vettä on muisto vain (seuraavaan sadekauteen saakka). Tällä hetkellä puut näyttivät pieniltä pensailta, mutta todellisuudessa ne ovat 8-9 metriä korkeita puita. Ihmiset tekee tarpeensa veteen ja peseytyvät tuossa samassa sameassa vedessä. Juomaveden luojan kiitos ostavat pullotettuna.

Kalahommia.

Kauppa.

Kassajonossa :)

Pikku-retken jälkeen sitten lepäsinkin koko illan ja kävin kuviteltua viimeistä kertaa klinikalla tippashowssa. Lääkärit vetivät vähän sanojaan takaisin ja kielsivät uudelleen päiväsaikaan ulkona liikkumisen, mausteisten ruokien syömisen, tuoreiden kasvisten syömisen, kylmien juomien juomisen(!), paistettujen asioiden syömisen, likaisissa paikoissa liikkumisen... Ja syö kuitenkin paljon ja usein! Kaupungista kiellettiin myöskin poistumasta seuraavaan kahteen, kolmeen päivään. Joka kerta, meninpä klinikalle illalla, aamulla tai yöllä, nuo samat lääkärit ovat töissä ja kysyin mielenkiinnosta hoitajalta, että milloin he nukkuvat. Kolme lääkäriä päivystää 24 tuntia vuorokaudessa ja nukkuvat silloin kun heitä ei tarvita, yleensä kuulema yhden ja neljän välillä yöllä. Hullut! Myös päiväsaikaan, tunti siellä täällä saattaa olla aikaa levätä näillä lääkäreillä. Kaikki lääkärit ja hoitajat asuvat klinikan yläkerrassa :) Aikamoista touhua sanoisin.

Viikon ajan asuin rakennustyömaan parakki-tyyppisessä... no, katoksessa voisi sanoa. Umpinaisia seiniä ei ollut ja ne mitä oli, olivat ohutta vaneria. Itikat, liskot ja kaikki pienet ystävämme siis pääsivät asumukseen sisälle niin halutessaan. Ja tottahan ne nyt halusi! Yöt oli pakko nukkua hyttysverkon alla, mikä tarkoitti hurjaa hikoilua, sillä laiska tuuletin katossa ei jaksanut puhaltaa hyttysverkon läpi. Koin sen kuitenkin olevan pienempi paha kuin sadat hyttysen puremat kehossani aamulla. Parakista ei myöskään löytynyt omaa vessaa (jota muuten aika monta kertaa yössä tarvitsi sen jälkeen, kun illalla sairaalassa oli tiputettu suoneen viisi pullollista nestettä), vaan vessaan oli käveltävä (ensin oma vessapaperi mukaan ottaen, parakin ovi päiväkirjalukolla lukiten) noin 30 metriä. Vessassa oli yleensä öisin lisäksesi itikoita, sammakoita, liskoja ja heinäsirkkoja. Yksi yö myöskin kuollut kala? No, tämä on ollut reissulla ihan arkipäivää ja tulee varmasti olemaankin. Nyt kuitenkin, kun viikon olin ollut huoneessa sairaalareissuja lukuunottamatta jumissa ja tulossa oli vielä monta hikistä päivää hyttysverkon alla, päätin muuttaa. Muutin hotelliin. Ilmastoinnilla. Omalla vessalla. Aamupalalla. Pehmeillä tyynyillä. Joku voisi nyt sanoa, että taidat olla kipeä, kun omilla rahoilla hotelliin muutit :) Kyllä, sen se näköjään vaati! Tosin, kokeilin onneani ja kysyin vakuutusyhtiöltä apua, jota myös sain! "Jos olet nyt majoituksessa, joka maksaa 3 USD/yö, on se sinun alkuperäisen majoituksen kulua. Jos menet parempaan hotelliin 2-3 päiväksi, korvaamme uuden hotellin ja nykyisen hotellisi hinnan erotuksen. Maksan vaatimasi kulut, korvaus näkyy tilillä ensi viikon alussa."  Tanja <3 Pohjola.

Ruokahan se ei oikein vieläkään tahdo maistua ja maha sen kun paisuu siitä huolimatta... Klinikalla piti poiketa vielä perjantai-illan päätteeksi hakemassa uusia ihania jauheita ja tabletteja.