Phnom Penh

Sen verran on otettava sanoja takaisin, että en kyllä Phnom Penhissä ole viihtynyt. Edes melkeinkään. Ajattelin ensin, että vika on minussa, kun Kambodza ei oikein maistu. Kuvittelin, että sairastelun vuoksi käyn jotenkin yliherkillä, eikä sen takia missään ole hyvä olla ja ihmisetkin tuntuu epäystävällisiltä. Nyt kuitenkin niin moni muukin on kertonut odottavansa kuin kuuta nousevaa sitä päivää, kun pääsee pois Kambodzasta, etten ole enää ollenkaan varma, onko vika vain minussa.

Torstaina kävin iltakävelyllä karttaan merkityillä nähtävyys!- rakennuksilla, joista suurin osa on kuitenkin tällä hetkellä Kambodzassa suljettuina, sillä maan entinen kuningas, Norodom Sihanouk, kuoli viime kuussa. Suurin osa kaiken maailman temppeleistä on siis kiinni ja kansan sirkushuvit peruttu. Kuninkaan ruumista pidetään näytteillä kolme kuukautta(!) ennen hautajaisia ja joka paikka on tällä hetkellä täynnä ex-kuninkaan kuvia; t-paitoja, kahvikuppeja... Joka kerta kun olen kävellyt Royal Palacen ohi, sen edessä on ihmisiä ruuhkaksi asti konttaamassa kukkapuskineen kuninkaan kuvan alla. Muutama ilta sitten käyskentelin yhtä temppeliä ympäröivässä puistossa, kun apina meinasi hyökätä kimppuun! Ei kertonut mitä väärää tein, mutta kirkui vihaisesti ja hyökkäili kohti. Pitkän matkaa vielä käveli perässä ja joka kerta, kun vilkaisin taakseni, kirkuminen ja hyökkiminen alkoi taas. Varsin epämiellyttävä tilanne oli tuo! Jalat tärisi ja hiki valui kun viimein sain karistettua raivohullun apinan kannoiltani. Mietin jo, että puraisehan nyt nilkasta niin se on rabies lavantaudin kaverina.

Kaupunki on kaiken kaikkiaan melko likainen ja roskainen; etenkin illalla, kun roskat läjätään kadun varteen, rottia vilisee... Välillä kun ripsauttaa vielä hieman vettä, niin katukeittiöiden ruuan jämät ikään kuin kelluvat kaduilla. Lammikoiden yli on kiva sandaaleilla sitten lipsutella :) Entistä vastenmielisemmäksi kaupungin tekee valtoimenaan rehottava seksiturismi. Pimeän laskeutuessa kaikki baarit ja kadut ovat täynnä maksullisia tyttöjä. Huomasin pari iltaa sitten kadun varressa Suomen lipun ja lähemmäksi kävellessäni havaitsin lipun alla Suomi- baarin. Siellähän meidän kaljut isänmaan toivot jalostivat hyvää mainettamme Suomi- leijona t-paidoissaan, olut kädessä ja kambodzalainen 16- vuotias tyttö kainalossa. Minkäs sille tekee, kun se rakkaus vaan leimahtaa... Luojan kiitos minulla oli muutaman päivän seurana hollantilainen Mette, jonka kanssa ollaan jo useassa kaupungissa päädytty vierekkäisiin huoneisiin, tällä kertaa samalle kadulle. Yhdessä ollaan päivitelty, kuinka tympeä ja ankea voi kaupunki olla. Perjantaina paettiin Phnom Penhin kurjuutta ja maailman v****maisimpia tuktuk-kuskeja hienon hotellin uima-altaalle ja jalkahierontaan. Päivä oli aluksi harmaan sateinen, joten vaellettiin kaupungilla hiljaa, maamme myyneinä, kunnes kävelin irronneeseen katukiveen ja halkaisin varpaani. Tilanne oli jo niin surkuhupaisa, ettei voitu kun nauraa! Oli siis poikettava pienen sairaalan ensiavussa desinfioimassa ja teippaamassa varvas, jotten saisi haavan kautta mitään uutta tulehdusta riesakseni.

Ensi yö on viides ja viimeinen Phnom Penhissä eikä haikeana kyllä tarvitse maasta poistua. Herra Barack Obama saapuu huomenna kaupunkiin, joten lentokentälle matkustamiseen on varattava triplasti aikaa normaaliin päivään verrattuna, sillä teitä tulee kuulema olemaan suljettuna paljon. Tervetuloa vaan Obama, täällä on ihanaa!