Metro- Manila

Lopultakin, kellojen siirtelyjen vuoksi en jaksa laskea monenko tunnin taival, on taitettu. Silmäpussit ja turvonneet nilkat kertokoon istuttujen ja valvottujen tuntien määrästä. Monista aiemmista reissuista poiketen lentokenttä-elämä jäi tällä kertaa melko vähäiseksi. Vaihdot oli niin nopeita, että hyvä kun hätäisesti hampaat ehti pestä!

Tähän before flying 24 hours- kuvan viereen ois pitäny ehdottomasti ottaa after- kuva.

Perillä joka tapauksessa ollaan. Vielä en ole kerennyt selvittää, että missä tarkalleen ottaen, mutta onko tuolla niin väliäkään? :) Lonely Planetin kartoille oma sijaintini ei mahtunut, mutta Metro- Manilaa tämä alue on sen tiedän. Ja sen, että jos jossain, niin tuolla liikenteessä hengestään pääsee helposti. Muutenkin nämä suurkaupungit on niin kuumia ja pakokaasuisia hornan kattiloita, että varmasti heti huomenna jet lagit selvitettyä vaihdan maisemaa.

Äskeisellä kauppareissulla satoi kotoisasti vettä. Ainoastaan lämpötilassa on hienoinen ero :) Viimeviikkoisista tulvista ei ole näkynyt jälkeäkään; lentokoneesta tosin pystyi havaitsemaan melko suuria märkiä peltoja ja aukeita alueita.  Ruoka ja asuminen on halpaa, suihkusta tulee lämmintä vettä, sängyn vieressä hurisee ilmastointilaite ja ihmiset ystävällisiä, joten ei käy valittaminen! Neljä sänkyisessä dormissa seurana on vain yksi hiljainen japanilainen tyttö, joka on viettänyt koko päivän aulan tietokoneella.