Siquijor- Dumaguete

Loppuviikko Larenassa oli leppoisaa aikaa; oli kivaa antaa rinkan vaan maata lattialla nostamatta taakkaa selkään kolmeen päivään! Kylä oli ihanan kompakti. Kaikkialle, jopa satamaan, oli kävelymatka ja kadut oppi tuntemaan äkkiä. Sunnuntai-aamuna kuudelta lähdin taittamaan tuota merimatkaa, joka saa ihon kananlihalle, tällä kertaa huomattavasti isommalla paatilla. Voin silti vaan ihmetellä, miten kova tuuli ja aallokko meren selällä on, vaikkei sää muuten ole yhtään myrskyinen. Rannikon läheisyydessä kyyti on melkein nautiskeltavaa, mutta jopa tuo isompi laiva rymisi ja keinui keskellä merta niin paljon, että ihmiset oksensi vessassa ja vesipullot kaatuili pöydillä. Mukavaa se kuitenkin menomatkaan verrattuna oli :)

Dumaguetessa kävelin satamasta Harold's Mansion hostelliin, joka on ehdottomasti reissun paras yöpaikka. Ei jää epäselväksi, että hostelli on suunnattu reppureissaajille (joita täällä pitkästä aikaa näkeekin); huoneet ovat edullisia, kahvi ja tee on ilmaista, polkupyöriä saa lainata ilmaiseksi, pullovettä saa automaatista ilmaiseksi, Lonely Planet- opaskirjat jokaisesta Aasian maasta on lainattavissa alakerrasta, vaatteiden pesuun on omat tilat ja niiden kuivatukseen omansa (jos ei kuitenkaan jaksa pyykätä, pyykit voi viedä tien toiselle puolelle pesulaan hintaan 40 senttiä/kilo, niinkun itse tein), huoneissa on ilmainen wifi (niin nopea, että youtubesta voi kuunnella ensimmäistä kertaa reissun aikana musiikkia!!), aulassa on tietokoneita niille, joilla ei ole omaa, lautta- ja bussiaikataulut löytyy seinältä, katolla on grillejä, riippukeinuja, biljardipöytä... mitä muuta voi toivoa? 

Viimeisenä päivänä Filippiineillä Finnair-lippu rinkassa ilmiantoi minut myös ensimmäisille suomalaisille! Tämä suomalainen pariskunta oli myös käynyt Siquijor- saarella Delta fast craftin pehmoisella kyydillä ja päättänyt sen jälkeen, että taittaa jatkossa Filippiineillä kaikki matkat, jotka mahdollista, maata pitkin :D Sain siis hyvää vertaistukea! Mielessä on monia karvaita muistoja aiemmilta reissuilta, kun muiden reppureissaajien (joilla on kuukausia aikaa matkustaa) kanssa vaihdetaan reissukuulumisia ja matkan pituudesta puheen ollen olen joutunut sanomaan, että kaksi viikkoahan tässä vaan oli aikaa ja lento Suomeen lähtee ylihuomenna... Ja viimein minä sain olla se, joka naureskeli muiden ylihuomenna lähteville paluulennoille!! Tuota hetkeä on odotettu! "Ai ylihuomenna jo lennätte Suomeen?! Voi että.. Itsellänihän ei ole vielä paluulippua, ehkä joulupöytään sitten kotiudun." 

Dumaguetessa kävin tietenkin taas sekoamassa kauppakeskuksessa, joka sijaitsee 5 minuutin kävelymatkan päässä hostellista. Laitoinkin elämän ihan risaiseksi ja ostin uuden kynsilakan sekä kynsilakan poistoainetta (yht. 0.35 €), sekä kolmen euron hameen. Ruokakaupassa oli meidän irtokarkkihyllyn tapaan toimiva hedelmätiski, josta sai kerätä purkkiin pihdeillä tuoreita hedelmiä (1,70 €/kg). Ihana! Myyjät varmaan taas ajatteli, että tuo tyttö se on muuten varas tai muuten vaan sekaisin, kun vaeltaa kaupassa puolityhjän korin kanssa silmät kiiluen.

Yhteensä Filippiineillä meni rahaa 250 € sisältäen kaiken elämisen (kahden viikon yöpymiset, ruuat, bussi- ja lauttaliput...). Viimeisen päivän sai vielä elää oikein herroiksi, kun pesoja oli jäljellä liikaa siihen nähden, että seuraavana päivänä vaihtuu maa ja valuutta. Ajattelin, että nytpä tuhlaan loput pesot ja menin kampaajalle sekä ulos syömään. Tuo kombinaatio maksoi 2 euroa. Kyllä, kaksi euroa. Hiustenleikkaus ja pesu kampaajalla euron, risotto jääteellä euron. Vielä jäi siis pesoja vaihdettavaksi ringgeiksi. 

Filippiinit jää mieleen tosi positiivisena kokemuksena. Harvoissa paikoissa on yhtä helppo matkustaa ilman karttaa tai hajuakaan reitistä; suurin piirtein kun tiesi määränpään nimen, niin poikkeuksetta pääsi helposti perille hyvien ohjeiden avulla. Ihmiset ovat todella helposti lähestyttäviä sekä ystävällisiä ja kaiken kaikkiaan vaikuttavat olevan melko tyytyväisiä elämäänsä (poikkeuksena tottakai slummit isoissa kaupungeissa), vaikkeivät rahassa kylvekään. Netin keskustelupalstoilta ei välttämättä saa kovin positiivista kuvaa maasta, mutta ehkä ihmiset kirjoittavat palstoille herkemmin negatiivisista kokemuksistaan. Tottakai ryöstöjä ja muita ikäviä välikohtauksia tapahtuu. Sattuu myös tuhoisia liikenne-onnettomuuksia ja maantieteellisen sijainnin vuoksi tapahtuu maanjäristyksiä ikävine seurauksineen. Väittäisin kuitenkin, että ihmiset Filippiineillä ovat viimeinen asia, jota kannattaa pelätä. Miljoonien ihmisten joukkoon mahtuu toki monenlaisia tapauksia; mutta voihan Suomessakin kuolla ahdistuneen ammattikorkeakoulu-opiskelijan luotiin. Liikenne-onnettomuuksia sattuu, kun liikennevälineitä on maalla, meressä ja ilmassa joka hetki mieletön määrä ja luonnon aiheuttamille katastrofeille kukaan ei vaan mahda mitään, vaikka kuinka haluaisi. Bussi- lautta- ja lentokenttäterminaalien televisioissa näytetään toimintaohjeita maanjäristysten sattuessa, mutta mitäpä muuta ihmiset täällä voi, kun toivoa, ettei oma kylä sorru maanjäristyksessä. Luonto on armoton! Tykkään kyllä filippiiniläisten asenteesta; niillä mennään mitä on, eikä käytetä energiaa sellaisten asioiden murehtimiseen, joille ei mitään mahdeta. Nauretaan ja ollaan iloisia mieluummin.

Muita reppureissaajia ei kyllä liiemmin Filippiineillä näkynyt. Välillä juttuseuraa olisi ehkä kaivannutkin; toki sitä sai ovesta ulos astuttuaan niin paljon kun ikinä halusi. Paikallisten englanti ei kuitenkaan yleisesti ottaen ole niin hyvää, että kovin syvälle luotavaa keskustelua pystyisi käymään. Aika ajoin tuntui, että voisi jutella muustakin kuin siitä, mikä minun nimi on, minkä ikäinen olen, mistä olen kotoisin, missä Suomi sitten on, jos ei Amerikassa, mitä kieltä Suomessa puhutaan, miksi olen yksin reissussa, minne olen menossa, onko minulla aviomiestä, entäs poikaystävää, miksi ei, miten se on mahdollista, haluaisinko filippiiniläisen poikaystävän… - ihan vaan vaikka säästä :)

Huomenna Cebu Pasificin siivin lento Dumaguetesta Manilaan ja Manilasta Malesiaan, Kota Kinabaluun.

Filippiinit kuittaa!