Bangkok- Laos, Vientiane

Vastaanotto Bangkokissa ei ollut paras mahdollinen; joko yöbussissa tai aamulla yöbussista noustuani joku kultakimpale oli varastanut rahaa repustani kaiken kaikkiaan kolmesta eri paikasta. Väitän pitäväni tavaroistani todella hyvää huolta ja olin hyvin vaikuttunut tästä pitkäkyntisen suorituksesta! Vieläkään en tiedä missä ja miten tämä tapahtui, mutta menetetyn 80 euron arvoinen suoritus se kyllä oli. Mitään en varmaan tekisi toisin, jos nyt eläisin tuon saman päivän uudelleen. Kun huomasin tapahtuneen aamuviiden aikaan hostellin respassa henkilökuntaan kuuluvan  ladyboyn kertoessa minulle samaan aikaan käheällä miehen äänellään, tekoripsiä räpsytellen aamupala-aikatauluista ja ruotsalaisen tytön pestessä itkuisin silmin rinkkaansa (samassa dormissa nukkunut poika oli oksentanut yöllä hänen tavaroidensa päälle).  ajattelin ohi kiitävän hetken ajan, että voi nyt jumalauta mikä paikka… Suihkun jälkeen kävin automaatista lisää rahaa ja lähdin metrolla kaupungille.

Kaksi päivää kiertelin yksin kaupunkia ja oikeastaan opin tykkäämäänkin siitä. Pakokaasun määrä ei ollut niin järjetön, mitä muissa miljoonakaupungeissa olin kokenut ja liikkuminen metron ja jokea pitkin kulkevan vesibussin avulla oli todella simppeliä. Kaikkialla varoiteltuja ”turistien auttajia” oli kyllä joka jokaisella kulmalla ja nämä saattoivat roikkua perässä pitkänkin aikaa kysellen niitä näitä ja tarjoten ”apuansa”.   

Torstaina lähdin yöjunalla Bangkokista Nong Khaihin. Junassa oli äkäisin konduktööri, johon olen koskaan törmännyt. Ihmisiä kehoitettiin nousemaan junaan puoli tuntia ennen lähtöä, jolloin henkilökunta oli sisällä vaihtamassa sänkyihin vielä lakanoita. Ihan sama missä istuit tai seisoit, niin olit tuon konduktöörin tiellä. Saatuaan heiteltyä puhtaat lakanat vaunun sänkyihin, hän huusi matkustajille naama punaisena, että "Noniin! Nyt kävelkää perkele sydämenne kyllyydestä!!" No, vedin yläsänkyni verhon kiinni ja nukuin 12 tuntia autuaan tietämättömänä tästä ilopilleristä. Juna oli reilu kolme tuntia myöhässä ja saapui aamulla vasta kahdentoista aikaan Nong Khaihin, josta yhdessä kolmen muun reissaajan kanssa mentiin Thaimaan ja Laosin rajalle hakemaan ensin passiin leimat Thaimaasta poistumisen merkiksi. Lyhyen bussimatkan jälkeen oli vuorossa hikistä jonottamista rinkka selässä Laosin viisumin saamiseksi, yhteensä noin viidessä pitkässä jonossa. Ei ole ihan yksinkertaista tuo rajojen ylittäminen maitse..

Iltapäivällä sai viimein paiskata rinkan sängyn viereen hostellin lattialle! Suihku tuli enemmän kuin tarpeeseen...