Vientiane

Laos on kyllä ainakin Vientianen osalta tehnyt minuun suuren vaikutuksen; en ole tämän leppoisammassa pääkaupungissa aiemmin vieraillut. Rento on oikea adjektiivi kuvaamaan Vientianen meininkiä ja ihmiset ovat aidosti ystävällisiä. Heillä ei ole naamallaan sitä ylipirteää tekohymyä, eivätkä he kerro ulkoa opeteltuja, hassunhauskoja vitsejään turisteille, kuten Thaimaassa tapahtui... Kaupungilla liikkuessa on turvallinen olo, eikä ah niin ärsyttävää ja agressiivista "TAXI, TAXI!!!"- huutelua ole tarvinnut kuunnella kertaakaan. Lenkkeilymahdollisuus on asia, joka saa minut pitämään kaupungista entistäkin enemmän. Aasialainen pääkaupunki, jossa pääset suoraan hostellin ovelta aamulenkille joen varteen väistelemättä yhtäkään skootteria tai tuktukia! Luulin, että tällaisesta voisi vain uneksia. Juostessani joen varrella olevien työmaiden ohi, surukseni mainoksista kuitenkin huomasin, että kovaa vauhtia kaupunkia ollaan tuhoamassa ostoskeskuksilla, isoilla resorteilla ja business centtereillä... Jos siis suunnittelit matkaa Laosiin, tee se niin nopeasti kun mahdollista.

Lauantaina vuokrasin polkupyörän ja ensitöikseni suunnistin kaupungin ulkopuolelle Sengdara Fitness Centeriin; kartan puuttuessa lukuisten melonikauppiaiden hiekkaan piirtämien ajo-ohjeiden turvin :) Kuuden euron sisäänpääsyyn kuului kuntosalin, uima-altaan ja saunan rajaton käyttö seuraavana 24 tuntina sekä tunnin hieronta <3 Viisi tuntia meni että hujahti tuossa centterissä! Kuluneen kuukauden aikana oonkin käynyt hieronnoissa enemmän kuin tähän astisen elämän aikana yhteensä :) Pyöräillen tuli näppärästi temppelit ja muutkin nähtävyydet valokuvattua. Temppeleitä löytyykin kyllä sitten jokaisen kadun kulmasta ja munkit oransseissa kaavuissaan (eritoten vanhat) ovat kuin jumalia; bussiasemillakin on erikseen rajattu odotustila heitä varten ja erityiskohtelua he näyttävät saavan paikassa kuin paikassa.

Sunnuntaina tein rinkalle inventaarion ennen sen uudelleen pakkaamista. Kaikenlaista turhaa paperia, kuitteja ja tyhjiä muovipusseja sitä tuleekin hikipäässä kannettua. Muutama vanha Suomesta tuotu vaatteen riepukin sai rinkasta häätötuomion. Myönnettäköön, että vaatemäärä on hivenen lisääntynyt sitten syyskuun alun :) Hirveältä tuntui vaatteita kuitenkaan roskikseen heittää, joten pakkasin ne kangaskassiin ja annoin pienen kaupan myyjärouville. Kymmenen minuuttia nämä rouvat selittivät minulle (olettaen että kassissa on pyykkejä jotka haluan pestävän), että meillä ei valitettavasti ole pesulapalvelua tässä kioskissa. Joo, mutta kun haluan eroon näistä! Otatteko nämä, vai heitänkö roskikseen? Kun ymmärrystä välillemme ei millään syntynyt, kävelin roskakorin luo ja näytin, että laitan nämä nyt tänne. "Oooh no, no!" Kyllä kelpasivat.

Nyt odottelen iltaa saapuvaksi, jolloin yöbussi starttaa kohti pohjoista, Luang Prabangia.