Melaka- Kuala Lumpur

Visiitti Indonesiaan osoittautui sen verran vaikeasti toteutettavaksi, että päätin jäädä Melakaan kahdeksi yöksi ja ottaa paremmin selvää bussiyhteyksistä ynnä muusta Indonesiassa. Sunnuntai-aamuna herätessäni huomasin kuitenkin olevani aivan täynnä punaisia kutisevia länttejä. Ehkä ennemminkin jopa paiseita. Olin aivan varma, että paiseet olivat jonkun patjassa asuvan eliön aiheuttamia. Hyttysen puremia ne eivät mitenkään voineet olla, koska niitä oli satoja! Asuin kahden hengen huoneessa hollantilaisen tytön kanssa ja odotin innolla hänen heräämistään saadakseni nähdä, oliko minulla kohtalotoveri. Ei ollut kohtalotoveria. Ihan sain yksin näyttää spitaaliselta ja kuunnella ”what a hell happened to you?”- kommentteja. Pahinta oli, ettei minulla tai kenelläkään muulla ollut aavistustakaan, mitä yön aika oli tapahtunut ja mitä iholle pitäisi tehdä.

Ostoskeskuksen rappusilla leviteltiin sitten iholle puoli tuubia kortisonivoidetta huonetoverin avustuksella. Kierreltiin ostoskeskusten kauppoja ja joka kerta peilin ohi kävellessäni hämmästyin, kuinka pahalta voi ihminen näyttää?! Paiseet vaan turposivat ja niitä tuli lisää. Hirveästi ei lohtua tuoneet hollantilaisen kaverin, Evan, toteamukset; "Tanja.. Minusta tuntuu tosi pahalta sinun puolesta. Mutta nyt sinulla on niitä myös otsassa." 

Iltapäivän googlettelun ja skype-puheluiden jälkeen diagnoosiksi alkoi varmistua nokkosrokko. Googlettakaapa kuvahaulla huviksenne "nokkosrokko". Kyllä, siltä minä näytin ja näytän edelleenkin. Yritettiin vielä sunnuntaina löytää antihistamiinia, mutta kaikki apteekit olivat jo kiinni. Maanantai-aamuna leveä hymy huulilla astelin ulos apteekista minigrip-pussi kädessäni, joka toivon mukaan sisälsi antihistamiinia :)

Indonesia sai siis jäädä. Maanantaina juhlittiin Mooncake-festivalia hostellin katolla ja ihailtiin ilotulituksia, tiistaina tultiin Evan kanssa bussilla Kuala Lumpuriin. Koin paremmaksi vaihtoehdoksi pysyä nokkosrokon kanssa edes jonkinasteisen sivistyksen parissa :)