Pakse

Kahden joen risteyksessä sijaitseva Pakse on ollut ihan sympaattinen kylä viettää muutama päivä, vaikkakaan Luang Prabangin jälkeen mikään kylä ei näytä enää kauniilta. Sunnuntaina olin koko päivän muutaman vanhemman saksalaisen miehen kanssa Bolaven Plateaun alueella vuoristossa; kahvi- ja teeplantaaseilla, vesiputouksilla ja pienissä kylissä. Näissä pienissä sähköttömissä ja vesijohdottomissa kylissä kaiken uskotaan olevan korkeampien voimien käsissä ja henget pyritään pitämään mahdollisimman tyytyväisinä. Parempaa päivää kylissä vierailuun ei olisi voinut sattua, sillä sunnuntaina heillä oli joku vuosittainen henkien juhla, jonka ajankohta määräytyy kuun asennosta ja ties mistä älyttömyyksistä :) Kaikissa kodeissa (=lautamajoissa) oli pöydät (= matto lattialla) koreana ruuasta ja juomasta juhlan vuoksi ja kylän pormestari halusi meidät kotiinsa syömään. Tarjouksesta kieltäytyminen olisi aiheuttanut kylälle mitäs muutakaan, kun pahoja henkiä...

Syömässä piti lopulta käydä myös kylän varapormestarin kotona. Lattialla sormin syödessämme ringissä kiersi koko ajan lasi kaljaa, joka piti kumota tyhjäksi ja lähettää takaisin pormestarille, joka täytti sen ja lähetti seuraavalle. Jos et juonut lasillista tyhjäksi, loput kaadettiin matosta ja talon lattiasta läpi maahan ennen lasin täyttämistä seuraavalle henkilölle :) Kun ringissä alkoi kiertää vodka-lasi, minun oli pakko alkaa kieltäytyä kumoamasta sitä kurkusta alas silläkin uhalla, että joku henki siitä suuttuisi :) Kello oli kuitenkin yksi päivällä ja halusin muistaa loppupäivänkin tapahtumat. 

Ei loppuneet seremoniat kuitenkaan vielä siihen; seuraavaksi kyläläiset vaativat saada näyttää meille Shamaania varten rakennetun... no itse kutsuisin sitä risukasaksi, mutta on sille varmaan olemassa virallinenkin nimi :) Tuon risukasan juureen kyläläiset kantoivat riisiä ja muuta ruokaa hengille ennen Shamaanin saapumista paikalle. Ihmisillä oli selvästi parasta päällään ja pormestari oli kiireinen laittaessaan kylää kuntoon Shamaania varten. Silminnähden onnellisia ihmiset noissa pienissä lautamaja-kylissä näyttävät olevan! Kaikenlaisten henkihömpötysten avulla pitävät elämänsä jännittävänä :) Niin paljon heillä on henkiin liittyviä sääntöjä, että mahtavatkohan muistaa kaikkia itsekään... Taloista ei saa astua ulos muutoin kuin rappusia käyttäen, tai henki suuttuu. Pojat eivät saa mennä tyttöjen taloon ennen avioliittoa, (juttelua varten kyliin on rakennettu sitä varten maja tai tytön huoneen seinään reikä) tai henki suuttuu. Talojen alta (kaikki rakennettu korkeiden tolppien päälle) ei saa kulkea, tai henki suuttuu... Kova homma on pitää nuo henget tyytyväisinä. Vierailemassani kylässä oli käytössä neljä ruumisarkkua, joihin kuollut kyläläilen tarpeen tullen laitetaan. Tätä puista arkkua ei suinkaan polteta tai haudata, vaan se viedään alassuin kuolleiden "katokseen" ja toivotaan, että ihminen on muuttunut mullaksi ennen kuin arkkua tarvitaan seuraavaa vainajaa varten... Oli vainaja siis missä olomuodossa tahansa, se lapioidaan arkusta ulos kun arkkua tarvitaan seuraavalle. Kyllä, kuvottavaa. Kun kyläläinen sairastuu, ruumisarkku kannetaan kotiin hänen viereensä ja arkkuun sujautetaan valmiiksi nimilappu ja muut tarpeelliset tiedot mahdollisesta tulevasta vainajasta. Ruumisarkun näkemisellä on sairaille ihmisille kuulema usein parantava vaikutus :D Jos ruumisarkku ei kuitenkaan "säikäytä" kyläläistä terveeksi ja kuolo hänet korjaa, Shamaani saapuu kylään järjestämään hautajaisseremoniat.

Pormestari, varapormestari ja risukasa

Laos on täynnä näitä pieniä kyliä, joissa puhutaan täysin omaa kieltä ja ollaan sen vähäisenkin sivistyksen ulkopuolella, jota maalla olisi tarjota.