Vientiane- Luang Prabang

Jos oli Vientiane viehättävä paikka, niin Luang Prabang sitä vasta onkin. Mietin pitkään, viitsinkö tehdä koukkausta pohjoisemaan Laosiin ja virua bussissa kymmeniä tunteja. Kun maanantai-aamuna auringonnousun aikaan heräsin yöbussissa ja näin vuoret sekä pilvet, jotka olivat alempana kuin bussi, olin todella tyytyväinen tekemääni päätökseen. Yhtä kuvauksellisessa ja kauniissa kylässä olen ollut vain kerran elämässäni ja tuo kylä oli nimeltään muistaakseni Trinidad (Kuuba). Heti löydettyäni sopivan hintaisen majapaikan lähdin kylän raitille selvittelemään, miten ja milloin pääsen vaeltamaan vuorille.

Seuraavana aamuna lähdettiin neljän hengen porukalla (hollantilainen pariskunta sekä austaralialainen vanhempi mies + minä) patikoimaan viidakon halki vuorille. Ilmasto oli sitten totaalisen päinvastainen verrattuna vaellukseen mt. Kinabalulla; eläessäni en ole varmaan kahdessa päivässä hikoillut yhtä paljon. Suurin osa ensimmäisestä päivästä käveltiin ylöspäin trooppisessa viidakossa, joten maisemilla ei puiden välissä ja heinikoissa herkuteltu. Hiuspannasta huolimatta hiki kirvelsi silmissä ja valui myös suuhun, josta sitä (sekä itikoita) sai syljeskellä joka toisella askeleella.  Ja kyllä, taas mietin, että oliko tänne nyt ihan pakko päästä?! Iltapäivällä oltiin kuitenkin vuoren huipulla, josta viidakon sijaan avautui huikeat maisemat. Ilta-aurinko on se kaikkein kauneimman värinen valokuvien ottamiseen, joten ajoitus ei olisi voinut olla parempi. Taas piti todeta, että kyllä niille komeimmille maisemille on vaan käveltävä omin jaloin, vaikka se vähän hikoiluttaakin. Päivän aikana käveltiin muutamien pienien vuoristokylien läpi, joissa yleensä asui vain kourallinen perheitä. Siat, koirat, kukot, kanat, lehmät ja ihmiset; kaikki elivät sulassa sovussa. Yhtä iloisia lapsia en ole aiemmin nähnyt! 

Yö nukuttiin bungaloweissa pienessä sähköttömässä kylässä, jossa lapset juoksenteli alasti :) Mietin Vientianessa, että onko Laos todella maa, jossa ei ole ainuttakaan Mc Donaldsia. Kysyin 24- vuotiaalta laosilaiselta oppaaltamme asiasta ja hän ei ollut ikinä kuullutkaan Mc Donaldsista! Ihanaa!! Joku maailman kolkka on siis säästynyt ainakin toistaiseksi tältä turhuudelta! Opas- poika oli ihmeissään, kun kaikki pöydän ympärillä taivastelimme tätä ihmettä; "onko se Mc Donalds vähän niin kuin Coca Cola?" Kerrottiin kyllä mikä se on, mutta kerrottiin myös kuinka ihanaa on se, ettei hän ollut koskaan kuullut siitä :D

Keskiviikkona meillä oli vaihtoehtoina kävellä lyhyempi vähemmän kaunis reitti tai pidempi, kauniimpi ja rankempi reitti. Onneksi muutkin olivat sitä mieltä, että paremmille maisemille mennään. Aamu aloitettiinkin tiukalla puolentoista tunnin nousulla, jonka aikana... voi hyvänen aika että suomalainen tyttö hikosi! Kaikki repussa olleet tavarat, jotka ei olleet muovipussissa, olivat hiestä märkiä :D Nousun jälkeen taukopaikalla opas luuli (mikä pahinta, ihan oikeasti luuli), että olin kaatanut vesipullollisen päälleni. Ei, kurkustani minä sen veden alas kaadoin. Nyt se vaan puskee ihosta läpi :) Aika painava oli pyykkisäkki, jonka vein illalla pesuun...

Pakko viimein ihan "ääneen" ihmetellä sitä, miten paljon muut reissaajat arvostaa Suomea! Olen aina pitänyt ihan huuhaa-juttuna sanontaa "on lottovoitto syntyä Suomeen", mutta myös muut tuntuu ajattelevan niin! Päivittäin kerron noin kymmenelle reissaajalle mistä olen kotoisin ja kommentti on kerta toisensa jälkeen wau!! "From Finland"- vastaus tuntuu olevan todella odottamaton ihmisille ja jokainen yllättyy sen kuullessaan. Matkustetaanko me todella niin vähän? Jokainen ihminen toteaa, että olet ensimmäinen suomalainen, jonka tapaan reissullani. Hostellien oleskelutiloissa tai busseissa suoritetut "mistä olet kotoisin?"- kyselyt menee lähes poikkeuksetta tyyliin: Saksasta. Okei. Saksasta. Joo. Hollannista. Aijaa, niin mekin. Australiasta. Joo, mistä sieltä? Suomesta. "Suomesta!!" "Wau! Ei olla tavattu vielä yhtään suomalaista ennen sinua!" "Haluaisin niin käydä joskus Suomessa!" " Teillä on siellä varmaan hirmu kylmä, hirmu hyvä koulutuskin on, ja kallista, eikö niin?" Okei- kommentin sijaan "Suomesta"- vastaus herättää aina ihmisissä keskustelua! Aina!  Olo tuntuu välillä hyvin ainutlaatuiselta :) Etenkin vanhemmat ihmiset ovat hyvin vaikuttuneita Suomesta maana ja haluavat aina jutella hetkisen Suomen koulutuksesta, taloudellisesta tilanteesta, historiasta yms. Eräs perheensä kanssa matkustanut kanadalainen mies oli myöhästyä lennoltaan (muistaakseni Malesiassa) kun jäi lentokentän porteilla hehkuttamaan minulle, miten vaikuttavaa on ollut Suomen kehitys viimeisinä vuosikymmeninä. Ja tiesi muuten takuulla asiasta enemmän kuin minä :)  Todettava on, että meillä on maailmalla todella hyvä maine.