Tioman- saari oli ehdottomasti sitä, mitä kuukauden reissaamisen jälkeen kaipasinkin. Kuinka rentouttavaa olikaan maata kolme päivää riippukeinussa turkoosin veden äärellä ilman minkäänlaista kontaktia ulkomaailmaan! Ilman wifiä, ilman autoja, ilman mopoja, ilman autoteitä... Kolme päivää paljain varpain! Iltaisin auringon laskua rannalla katsellessa tulin monta kertaa miettineeksi, että onhan tämä nyt ihan mieletöntä! Jokaiselle pitäisi jossain elämän vaiheessa suoda mahdollisuus hypätä pois oravanpyörästä ja mennä reppu selässä sinne, minne huvittaa. Lisäksi, kun matkustaa yksin ja tekee kaikki päätökset ja valinnat itse, ei voi huonoina hetkinä olla vihainen kenellekään muulle kuin itselleen. Ja kukapa itseään haluaisi mistään syyttää? :) Kun rinkka hiertää olkapäitä, vaatteet ovat hiestä litimärät ja hyttysen puremat pohkeissa kutiaa (mutta et pysty kumartumaan taakka selässä raapiaksesi niitä), ei voi kuin nauraa ja todeta, että kukaan ei pakottanut minua pakkaamaan reppua ja lähtemään yksin Aasiaan. Ihan oli oma valinta!
Kahdeksan päivää matkustettiin yhdessä Evan kanssa ja sunnuntaina erottiin omille teillemme. Oli mielettömän hauska viikko ja vähän haikeatakin lähteä eri suuntiin, mutta samaan aikaan tuntui ihanalta saada taas omaa aikaa. Tulin Malesiasta sunnuntaina takaisin Singaporeen odottelemaan tiistai-aamun Thaimaan lentoa. Päivän matkustamisen jälkeen ahtauduin rinkkoineni ostoskeskuksen vessaan vaihtamaan vaatteet ja harjaamaan enimmät muurahaiset pois hiuksista (saarella, bungalowissa vietettyinä öinä meno oli sanalla sanoen eläimellinen.) Linnoittauduin Starbucksin sohvalle mango-smoothien kanssa ja olin taas täydellisen sivistyksen parissa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti