Krabi- Ko Samui

Ennakkosuunnitelmista poiketen jätin Singaporen vasta torstaina. Odotukset Thaimaan kohdalla eivät olleet hirvittävän korkealla ja ensimmäinen kohde, Krabi, valikoitui täysin lentohintojen perusteella :) Kuten tähänkin saakka, uuteen kohteeseen tutustuminen alkoi Lonely Planetin avaamisella lentokoneessa. Suunnittelu on ollut reissun haastavin osuus ehdottomasti. Tekisi mieli suunnitella tekemisiään vain päivä eteenpäin, mutta mikäli rahaa ei ole kuin roskaa, lentoja on pakko yrittää varailla mahdollisimman ajoissa. Jo muutamaan otteeseen suunnittelu on kuitenkin osoittautunut vääräksi valinnaksi ja ennakkoon maksetun menopaluu-lipun paluu on jäänyt käyttämättä, lennon ajankohtaa muutettu... Siis suunnitella vai ei suunnitella, kuuluu kysymys.

Krabi ei missään nimessä aiheuttanut shokkia Singaporen jälkeen; päinvastoin, yllätti täysin siisteydellään. Filippiinit oli varmaan hyvä paikka aloittaa Aasian koluaminen, sillä karmeampia hostelleja voi olla vaikea löytää. Hostelli Krabilla oli täynnä reppureissaajia, niin kuin lähes kaikki paikat sitten Filippiinien. Viimeiset neljä viikkoa päivittäin olen tavannut niin paljon uusia ihmisiä, että välillä kaipaa tosi kovasti omaa rauhaa. Kun nukkuu kuukauden ajan 6-10 hengen kanssa samassa huoneessa, sitä tulee miettineeksi, että mielenterveyden kannalta ei varmaan olisi ollenkaan huono sijoitus varata välillä pariksi yöksi ihan ikioma huone..Nukkuminen muiden kanssa samassa huoneessa ei niinkään ole ongelma; erinomaiset unenlahjat ovat reissun aikana parantuneet, jos mahdollista, entisestäänkin. En herää öisin, vaikka yhdeksän muuta tyttöä tulee jokainen eri aikaan huoneeseen sytyttäen valoja, pakaten rinkkaa… Sama toistuu tietenkin aamulla. Jokainen on mennyt eri aikaan nukkumaan ja jokainen myös herää eri aikaan. Eilen kerrossängyssä yläpuolella nukkuva australialainen tyttö pahoitteli herättyään, kun oli yöllä pudottanut kaapin lukon sänkyyni ja joutunut etsimään sitä minun peiton kätköistä. ”No eipä mitään, en minä siihen herännyt. Että ihan turhaan paljastit käyneesi minun sängyssä :D .” Lauantaina odotin Krabilla bussia Suratthaniin ja tunnin odottelun jälkeen päätin ihan vaan lepuuttaa hetken silmiä rinkkaan nojaten. En suinkaan herännyt siihen, että kolme kaksikerroksista bussia oli saapunut ihmislasteineen viiden metrin päähän minusta, vaan siihen, kun viereisen penkin tyttö kysyi, haluanko mennä johonkin noista busseista. Saatanpa haluta! Kiitos herätyksestä : )

Muiden kanssa samassa huoneessa asuessa olen kuitenkin huomannut jakavani myös lähes kaiken valveillaoloajan muiden kanssa. Siltä ei oikeastaan vaan voi välttyä. Kun peset aamulla hampaita, rupattelet jonkun kanssa, kun menet seven-eleveniin ostamaan aamupalaa, törmäät muihin reissaajiin ja vaihdat kuulumisia, kun menet takaisin huoneeseen, joku pyytää mukaan torille, sitten lounaalle, illalliselle, kaljalle… Ihmiset vaan vaihtuu ympärillä, ja illalla huomaan viettäneeni koko päivän kymmenen eri ihmisen kanssa. Se on ehdottomasti tosi mukavaa, mutta välillä kaipaan kovasti omaa aikaa. Eilen ajattelin, että nytpä livahdan äkkiä läppäri kainalossa johonkin kapakkaan tekemään reissusuunnitelmia, ennen kuin joku ehtii pyytää minua mihinkään tai ennen kuin huomaan itse pyytäväni jota kuta mukaani. Ehdin istua pöydässä yksin kaikki 15 minuuttia. Tässä yksi syy siihen, miksi blogi on köyhtynyt köyhtymistään :)

Toinen syy on se, että kuusi viikkoa pelkkää englantia käyttäessä, suomenkieliset sanat kerta kaikkiaan meinaa kadota mielestä. Muistan sen ajan, kun olisin voinut kirjoittaa blogia yhtenä iltana opinnäytetyön verran. Nyt odotan kolme päivää sopivaa hetkeä kirjoittaa ja kun se hetki koittaa, en saa mitään itsestäni ulos. Kirjoitan yhden lauseen ja pyyhin sen pois. Kirjoitan lauseen uudelleen eri sanoin ja pyyhin sen kohta pois. Hirveä tunne! :D Tuntuu, että suomenkielen kirjo unohtuu, kun ajattelet kaiket päivät englanniksi, etkä pysty käyttämään kieltä yhtä värikkäästi kuin suomenkieltä (ainakin aikoinaan). Tapasin Krabilla kaksi tyttöä, enkä vain saanut suomenkielisiä sanoja ulos suustani senkään jälkeen, kun he kertoivat olevansa Tampereelta. 

Se siitä selittelystä. Krabilla vietin kaksi yötä, kävin katselemassa postikorttikauniita- saaria ja snorklailemassa. Uiminen on viimeisen viikon ollut vähän hankalaa, sillä (blogi on tähänkin asti toiminut myös sairaskertomuksena niin jatkettakoon samalla linjalla :) ) vasemman jalan isoimman varpaan kynsi on ollut lähes kokonaan irti. Kun yritän potkia vedessä, kynsi lepattaa ja varpaaseen koskee. Kyllästyin siihen ja irroitin koko kynnen toivoen, etten saa siihen mitään tulehdusta. Varpaasta puuttuu kynsi, mutta muuten menee tosi hyvin : )

'

Lauantaina tulin bussilla ja lautalla Ko Samui- saarelle. Niin kiivaasti etsittiin kolmen britin kanssa halpaa hostellia että, sandaalit hajosivat. Sain hyvällä omalla tunnolla käydä iltashoppailuilla :)