Pakse- Don Det

Liekö Shamaani pyöräyttänyt kuun oikeaan asentoon vai olenko muuten vaan onnistunut pitämään henget tyytyväisinä, mutta tiistai-aamun iloksi huomasin saaneeni hakemani opiskelupaikan yliopistosta! Enpä kerennyt montaa kuukautta olla ilman opiskelija-statusta ja senkin vähäisen ajan Aasiassa protestina normaalihintaiselle joukkoliikenteelle :) Tervetuloa takaisin elämääni opiskelija-alennukset!

Tiistain matkustamisen piti olla kivuton kaksi tuntinen ilmastoidussa minibussissa. Minibussi oli kuitenkin ylibuukattu ja kivuton kaksi tuntinen vaihtui viideksi tunniksi ilmastoimattomassa paikallisbussissa… Määränpäähän (”4000 islands”) kuitenkin pääsin ja ihan valoisan aikaankin vielä :) Paikan nimi 4000 saarta tulee sen maantieteellisestä sijainnista Mekongin jokisuistossa, mikä muodostaa lukemattomia pieniä saaria. Kolmella isoimmalla saarella on elämää ja valitsin niistä Don Detin. 

Voi mahotonta minkälaisia paikkoja sitä maailmasta löytyy! Ja positiivista päivittelyä oli tuo :) Suorastaan mykistävän kaunista tämä Laosin luonto. Saarella asuvat ihmiset ovat käytännössä kaikki maanviljelijöitä ja perheillä on joen rannassa muutamia bungaloweja joita he vuokraavat. Omani on sillä saaren sivulla, jonne aurinko laskee ja bungalow omalla terassilla riippukeinuineen kustantaa 2 euroa/yö. Autoja saarella ei ole; liikkuminen tapahtuu yleisimmin polkupyörällä pieniä polkuja pitkin lehmiä, kanoja, sikoja ja härkiä väistellen. Ei ole ainoastaan yksi tai kaksi tipua, joiden yli olen meinannut ajaa.  Eilen kävelin pimeällä kotipolkuani pitkin ja kerta kaikkiaan törmäsin polulla seisovaan lehmään! Valoja ei ole ja kiviin kompastumisen pelossa tuijotin maahan, enkä siksi huomannut lehmää, ennen kuin koskin sen karvaa. Sain todistaa myös näiden eläinparkojen kohtaloa, kun olin syömässä ja vieressäni kahdelta kanalta viillettiin kurkut auki ja valutettiin veret polulle… Söin kasvisruokaa, joten minua takia kanojen päivät eivät onneksi päättyneet. Viimeiset kaksi viikkoa syömisen kanssa ovatkin olleet hieman haasteellisia, sillä paistetun riisin ja nuudelin kanssa on tullut totaalinen stoppi. En uskonut joutuvani koskaan tilanteeseen, että ruoka ei kerta kaikkiaan maistu. Kun haistankin paistetun riisin tai nuudelin, iho menee kananlihalle. Monta kertaa olen mennyt nälkäisenä syömään ja lukenut ”fried rice with chicken, fried rice with pork, fried rice with vegetables, fried noodle with chicken, fried noodle with pork”-listaa ja päätynyt omenamehuun.

Kaiken ikäisiä farmareita.

Perjantaihin asti ajattelin pyöräillä näitä kuoppaisia pikkupolkuja lehmien seassa ja katsella riippukeinussa Mekong-joen auringonlaskuja.