Larena

Esimmäisen yön Siquijor- saarella nukuin dormissa San Juan nimisessä kylässä. Toivuin venematkasta ja ylipäänsä kahden päivän matkustamisesta. Samassa dormissa majoittunut kanadalainen poika kertoi tulleensa saarelle Dumaguetesta isommalla, noin sata henkeä vetävällä aluksella, mikä oli todella huojentava tieto! Muitakin vaihtoehtoja saarelta poistumiseen rautapurnukan lisäksi siis olisi olemassa.

Vaihdoin keskiviikko-aamuna majapaikkaa Larena-kylän liepeille, puuhun, meren yläpuolelle bambun varsista rakennettuun majaan, jossa luulin viettäväni seuraavan yön. Sen lisäksi, että sänky kuhisi pieniä muurahaisia, majassa vipelsi erikokoisia liskoja. Niin pieniä kun liskot itseeni verrattuna ovatkin, niin en kyllä tykkää heistä sitten yhtään! Muutamat liskojen aiheuttamat sätkyt majaan astuessa saatuani opin menemään mökkiin kovasti tömistellen, jotta liskot tajuaisi pysyä piilossa. Muutaman kerran se toimikin, mutta pian iso vakio-lisko repun vieressä ei enää pelännytkään minua! Ei vaivautunut menemään kokonaan piiloon, vaan jäi tuijottamaan seinälaudan takaa! Miten voi noin pieni eläin saada ihmisen olon niin epämukavaksi!? Majapaikassa (on muuten kirjaimellisesti maja-paikka :D ) ei ollut suihkua, vaan peseytyminen tapahtui ulkona pienessä lähteessä. Lähde ei ollutkaan (paikoitellen mutaista pohjaa lukuun ottamatta) yhtään hassumpi paikka ”käydä suihkussa”, mutta lähteelle piti kulkea mutaista hiekkamaata pitkin, joka imaisi jalan, jos käveli liian hitaasti : )

Peseytymislähde

En pysty kuitenkaan kertomaan miten majassa lopulta olisi nukuttanut :) Auringon laskiessa mies, joka työskenteli majapaikassa, ilmoitti minulle surkealla englannillaan, että nyt mentäisiin yhdessä hänen vaimonsa kanssa jonnekin. Yhteisen kielen puuttumisen vuoksi en tiennyt minne mentäisiin ja miksi, mutta kaikki tavarat piti pakata mukaan, ”because not safe here”. Pian oltiinkin yhden skootterin päällä kaikki neljä; rinkka, mies, hänen vaimonsa ja minä. Ajettiin talolle, joka oli kuulema amerikkalaisen omistama ja jossa asui miehen täti.  Tilanne oli niin absurdi, että repeilin itsekseni nauruun; istuin jonkun tuntemattoman talossa sohvalla tuntemattomien ihmisten kanssa, enkä tiennyt miksi :D Kohta oltiin miehen ja hänen vaimonsa kanssa naapuritalossa, josta otettiin mukaan keitettyä riisiä ja mentiin pariskunnan omaan kotiin, jonka rakentaminen oli rahan puutteen vuoksi jäänyt vaiheeseen. Vaimon laittaessa meille ruokaa, viimein luulen ymmärtäneeni miehen selostuksen siitä, miksi olin nyt heillä, enkä omassa majassani muurahaisten ja liskojen kanssa. Miehellä oli majapaikassa työvuoro ja koska hän ei uskaltanut jättää minua majoille yksin tai halunnut valvoa ulkona, hän vei minut tätinsä luo :) Kun riisit, kalat (joissa ei ollut muuta kuin nahka ja ruotoja) ja muut vähintään yhtä epämääräiset ruokalajit oli syöty, luulin lähtevämme takaisin tädin luo (minkä ymmärsin olevan majapaikkani seuraavan yön), mutta vuorossa olikin karaokea ulkokatoksessa yhdessä sukulaisten kanssa :) Karaokelaitteet ulkona, keskellä pientä metsää järjettömän isoilla ja massiivisilla kaiuttimilla?! Ja mistä se koko sukukin kerääntyi katokseen muutamassa sekunnissa?! Taas tuli hetkellisesti "you are in candid camera"- fiilis :D Miehen ja hänen veljensä esittämien biisien jälkeen mentiin vielä hetkeksi naapuriin katsomaan 14 tuumaista Singer- televisiota, viskiäkin olisi ollut tarjolla. ”Onko teillä Suomessa tällaiset televisiot?” Noo.. joskus oli :D  Sen verran sain selkoa tästä erittäin vaatimattomasta englannista, että telkkarit ovat Filippiineillä tosi kalliita ja 14 tuumaista televisiota varten joudutaan ottamaan lainaa lähes kahdeksi vuodeksi. Illalla istuin vielä tädin luona (siinä amerikkalaisen omistamassa talossa :D Niin paljon jäi mieheltä kehnon englannin vuoksi sanomatta, mutta onneksi tuon oleellisen tiedon pystyi kuitenkin kertomaan :D), missä kukaan ei puhunut sanaakaan englantia, mutta kaikki oli hyvin kiinnostuneita vaaleaihoisesta muukalaisesta. Sana kylällä kiiri nopeasti; vähän väliä talon pihaan ajoi ihmisiä, miehiä sekä naisia, jotka tulivat asiakseen katsomaan ja tervehtimään oven raosta vaaleaihoista tyttöä. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa… :D Hyvin nukutti tädinkin luona.

Tänään ajeltiin saarella tutustumani naisen ja hänen kaverinsa kanssa mopolla (3 päällä tietenkin) ympäri saarta ja pysähdyttiin kaikissa "pakko nähdä"- kohteissa. Juttelin uudessa majapaikassa pitkään vanhemman filippiiniläisen miehen kanssa, joka niin ikään oli asiakkaana hostellissa. Tuo mies olikin varmaan ensimmäinen, joka oli kuullut Finland-nimisestä paikasta aiemminkin ja tiesi jopa missä se sijaitsee. Useimmiten "where are you from"- kysymyksen jälkeen esitetään kysymys "Is Finland in America?". Yleinen käsitys on, että englantia osaavat ihmiset ovat kotoisin kaikki Amerikasta. Mies oli kiinnostunut esimerkiksi euron arvosta ja euro-maiden tilanteesta sekä siitä, millaisella budjetilla matkustan. Tätä en olisi uskonut kokevani, mutta jopa filippiiniläinen mies nauroi sille rahasummalle, jolla olen pärjännyt pian kaksi viikkoa heidän maassaan. "Kyllähän yksi hostelliyö maksaa jo yli 500 pesoa?!" Ei mies, ei maksa kuin puolet tuosta jos vaatimustaso ei ole kovin korkealla :)

Cambugahay Falls