Ko Samui- Bangkok

En osaa ihan varmaksi sanoa, olenko nähnyt Thaimaassa enemmän turisteja vai paikallisia ihmisiä :) Toki kohteet, joissa olen pysähtynyt ovat olleet hyvin turistivetoisia, Ko Samui erityisesti, todellinen pakettimatkailijan paratiisi. Majotuin itse Samuilla Chawengin kylässä, mikä oli minulle ihan mieluisa ympäristö. Resortit olivat kauempana, rantaviivalla tottakai, muttei kylästäkään pitkä matka ollut rannalle kävellä. Sateisena maanantaina ajattelin heittäytyä kunnon turistiksi ja lähteä viisituntiselle retkelle saaren nähtävyyksiä katselemaan. Noh olihan se elämys sinänsä! Mutta myös muistutus siitä, miksi yleensä pyrin näitä retkiä välttelemään :D Päivä alkoi Big Buddhalla, jonka esitteessä tituleerattu ”opas” (minibussin kuljettaja) esitteli avaamalla minibussin oven ja toteamalla ”Big Buddha”. Ei sanaakaan siitä, milloin bussille pitäisi tulla takaisin, mikä tämä Big Buddha on, miksi olette tämmöisen rakentaneet..? No, komeahan se oli. Oppaan intensiivinen esitelmöinti jatkui sanoilla ”next stop, temple.” hänen sulkiessa minibussin ovea. Muutaman temppelin ja kivenlohkareen (miehen sukupuolielintä muistuttava kivi, jolle kuului ilmeisesti hihittää) jälkeen vuorossa oli Ko Samui Viewpoint! Sanasta viewpoint tulee usein mieleen jokin vähän korkeampi maastonkohta, josta voit nähdä koko kaupungin, saaren tms. Tämä viewpoint oli noin 7 metriä merenpinnan yläpuolella ja näkymänä oli meri. Tuota… omalta parvekkeeltani Helsingissä on vaikuttavammat näkymät! No, pelasin pallopeliä kännykällä ja seurasin huvittuneena, kun pariskunnat kuvauttivat itseään henkeä salpaavan kauniilla näköalapaikalla. Minibusseja sen kuin valui vain lisää paikalle…

Juttelin autossa sveitsiläisen pariskunnan kanssa ajaessamme Chaweng-kylän läpi ja näytin heille kadun, jossa asuin. ”Me emme ole täällä kylän keskustassa vielä käyneetkään, kun oma hotellimme on tuolla rannalla vähän kauempana. Kannattaako täällä tulla käymään?” Öö.. no jos haluatte nähdä jotain normaalia elämää niin suosittelen! He näyttivät matkan varrella myös oman resorttinsa ja kyllä teki mieli kysyä, että miten hel**tissä saatte täällä kaksi viikkoa kulumaan?! Nuoret ihmiset! Minun ikäiset! No, eipähän se minulle kuulu. Ehkä loma oli heidän honeymooninsa.

Muita mainitsemisen arvoisia retkikohteita olivat mm. apinashow ja vesiputous. Kolme apinaraukkaa köytettyinä puissaan, joista yhdellä oli kunnia näyttää turisteille, kuinka puusta pudotetaan kookospähkinöitä. Ja pakettimatkalaiset hurraa, taputtaa ja hihkuu ilosta salamavalojen välkkyessä… Apua. Retken viimeisen kohteen parasta antia oli kilometrin reippailu vesiputoukselle. Itse vesiputous oli kuraista, ruskeaa vettä virtaava huikea nähtävyys, josta totta puhuen en edes vaivautunut ottamaan valokuvaa.

Paljon näin pakettimatkalaisia tuona päivänä! Vanhemmat pariskunnat, jotka tulevat kerta toisensa jälkeen samaan paikkaan kahden viikon lomalle, ovat kuitenkin jollain tapaa suloisia. Mitäpä sitä eläkepäivinään enää turhaa jännitystä hakemaan, jos nauttii lämpimästä säästä ja toistensa seurasta. Eräs englantilainen pariskunta oli Thaimaassa ties kuinka monetta kertaa, työuransa mies oli tehnyt suomalaisessa Kone- firmassa. Samainen mies totesi, ettei olisi koskaan arvannut minun olevan suomalainen sujuvan englanninkielen vuoksi. Tiedä sitten, pitikö tuo ottaa kohteliaisuutena henkilökohtaista kielitaitoani kohtaan vai kritiikkinä suomalaisten kielitaitoa kohtaan :) 

Lauantaista maanantaihin jaoin taloudellisista syistä huonetta walesilaisen pojan kanssa. Vielä maanantainakaan hän ei ollut oppinut puhumaan minulle ilman vahvaa murrettaan ja tästä johtuen kaiken sanomansa hän sai toistaa noin kolme kertaa. Neuvoin häntä kuvittelemaan minut todella vähä-älyiseksi puolikuuroksi, jolle on puhuttava hitaasti ja selvästi artikuloiden. Ei auttanut. Se englanti oli minulle kuin täysin vieras kieli. Maanantaina walesilaiset vaihtoivat saarta ja minä hostellia. Dormit olivat saarella kiven alla, joten olin yhden yön omassa, halvassa ja hirveässä, huoneessa. Ensimmäinen kerta, kun huoneessa ei ollut edes sänkyä, vain patja lattialla, jonka vieressä minua tervetulleeksi toivottivat kaksi kuollutta torakkaa jalat pystyssä. Vedin torakat vessan pöntöstä (jonne ei olisi tukkeutumisvaaran vuoksi edes vessapaperia saanut laittaa) alas ja nukuin seuraavan yön, uskomatonta mutta totta, mielettömän hyvin!

Tiistaina jätin Ko Samuin kaikkea muuta kuin haikein mielin taakseni ja aloitin 17 tunnin matkustusrupeaman kohti Bangkokia. Kyllä, sen voisi tehdä lentäen tunnissa :)